Menomatka sujui rattoisasti jutellen. Luontokeskus Ukossa päästiin samantien katsomaan videoesitys Mustarinta. Se tarkoittaa Kolin entistä nimeä ja sen on antaut vastarannalle asumaan asettunut kansa. Tumma kuusikkorinne lienee ollut nimen syynä.
Hieno esitys.
Esittelijä kertoikin kaiken oleellisen siitä ja jatkoi kanssamme kertoen lisää varsinaisessa esittelyssä Kolin synnystä. Kertoi myös miten kansallisuusaate toi taiteilijoita eri aloilta tuli etsimään ja luomaan suomalaisuuden ydintä. Mm. Eero Järnefeltin useat maalaukset eri puolilta Kolia ja Jean Sibeliuksen musiikissa voi kuulla synkkien kuusimetsien huminaa.
Esityksen jälkeen vilkaistiin ulos ja todettiin että vieläkin sataa.
Useita kuoroja oli tullut juhlistamaan myös Suomen Luonnonpäivää ja laulamaan eri puolilla Kolia. Hajonta oli kuten Jukolan viestin kartoilla, eli emme heitä enää tavanneet saati kuulleet.
Ketään ei kiinnostanut lähteä märälle polulle Kolin kylälle vaan päätettiin käydä satamassa ja alamajan seutuvilla.
Sitten ruokailemaan Kolin Ryynäseen hyvää ruokaa ja täysin vatsoin kotiin.
Lopputulema oli että retkeily on hyvää vaihtelua arjen seassa, mukavassa seurassa!
Muistelut Tuula Laukkanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti