Starttasimme Kilpisjärvelle ani varhain lauantaina 10.9. Menomatkan ratoksi oli arpajaiset, tietokilpailuja ja jutun kerrontaa. Tuhat kilometriä tuntui taittuvan nopeasti ja ehdimme aivan aikataulussa Kilpis-hotellin päivällispöytään kello 19. Saimmekin nauttia maistuvista ruoista koko viikon, poron käristyksestä tervajäätelöön. Nam!
Saanan valloitus
Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena. Oppaamme Riitta Karhusilta oli optimistinen ja lupaili sään kirkastuvan. Lähdimme lompsimaan retkeilykeskukselta aluksi polkua, sitten pitkospuita ja lopulta portaita (763 porrasta) pitkin. Portaitten loppuessa olimme taittaneet vasta kolmanneksen matkasta. Tie jatkui kivisenä nousuna, jalkojen sijaa oli koko ajan katsottava. Aikaa taisi mennä kolmisen tuntia ennen kuin saavutimme huipun, joka oli pilvessä. No nyt tiedetään millaista on olla pilvessä. Nimet kirjaan ja taivallus alas alkoi. Se oli paljon vaikeampaa kuin ylösmeno. Osa porukasta jatkoi vielä tunturinkuvetta takaisin kylälle, loput matkasivat bussilla. Pohkeet pyytelivät armoa ja raukenivat vasta rantasaunassa ja Kilpisjärven aallokossa.
Kolmen valtakunnan rajapyykki
Maanantaina matkasimme Malla-laivalla Kilpisjärven päähän. Vettä ripeksi hiljalleen saapuessamme muutaman kilometrin päässä olevalle kolmen valtakunnan rajapyykille. Käytiin vikkelään ulkomailla. Taukotuvalla täydennettiin mahareppua kukin omilla eväillään. Osa lähti jälleen reippaasti ylittämään Malla-tunturia, toiset palasivat laivalla retkeilykeskukseen.
Kahvia ja makkaraa kodalla
Tiistaina reippailimme Sahkal-järven kautta Saanajärven kodalle. Kilpishallista oli ostettu iso kassi makkaraa, joita etsittiin ja kaiveltiin repuista kodalla. Heikki keitti kahdella pannulla kahvia. Kaikki nähtävästi tulivat ravituiksi. Nähtiin sopuleitakin, jotka vilistivät koloihinsa jalkojemme tieltä.
Norjaan
Keskiviikkona pidettiin luppopäivä ja matkattiin mutkaista ja mäkistä tietä Skibotniin ja edelleen Tromssaan. Ihmettelimme tien varren syviä rotkoja ja jyrkkiä vuorenseinämiä. Hyödynsimme laskuvettä ja keräsimme kiviä rannalta. Norjalaisia villapaitoja alkutekijöissään laidunsi useammallakin tilalla. Silmiinpistävää oli talojen ja tilojen siisteys. Tromssassa vierailimme Polariassa, joka on arktinen keskus elokuvateattereineen. Kertoen Pohjois-Norjan ja Huippuvuorten luonnosta. Akvaarioissa oli kaloja, hylkeitä, simpukoita ja muita meren eläviä. Kaikkia ei ulkomaan matkailu kiinnostanut ja he tekivät oman retkensä kiertämällä Saanan.
Salmivaaran huiputus
Torstaina nousimme Salmivaaralle, joka näytti Saanan rinnalla mäen nyppylältä, mutta korkeutta oli yli 500 metriä. Laelta näkyi kauas. Vaikka nousukunto oli hyvä niin laskussa oli taas petrattavaa. Kävelysauvat olivat hyvä apu. Tutustuimme myös luontokeskuksen antiin, elokuvaan millaista oli hiihto ja vaellus 30-luvulla. Ripsakkakinttuisimmat lähtivät Riitan johdolla kiertämään Ailakka-tunturin kuvetta, muut tyytyivät tutustumaan lähimaaston polkuihin ja harrastivat puroilla kiveltä kivelle hyppimistä. Illalla keiteltiin nuotiokahvit ja paistettiin makkaroita.
Eri teille
Perjantaille ohjelmoitiin reitti Jehkkas-tunturille tosi reippaille. Rennommat kulkijat nousivat Mallalle ja reippaasti rennot kävelivät vaikkapa Saanalle uudelleen tai tunturinkuvetta takaisin kylälle.
Lähtö itkua vaille
Lauantaiaamuksi tilattiin aikainen aamiainen ja selvisimmekin tien päälle jo kahdeksalta. Aurinkoinen päivä ehti kierähtää pimeään iltaan ennen kuin oltiin kotona. Tulomatkalla nähtiin sotkamolaisia pesäpallofaneja matkalla juhlimaan Suomen mestaruuttaan.
Mitä jäi lapaseen
Mukava reippailuviikko iloisessa seurassa. Oppaamme Riitta piti meidät kurissa ettei vauhti mennyt hurjasteluksi. Hitaimmatkaan eivät unohtuneet polkujen mutkiin. Tauot kivillä tai tunturikoivun painumassa istuen, suunmukaiset ”niestat” repuissa ja unohtumaton maisema silmien edessä. Todettiin sekin että ruotsalaisilla on kaikki paremmin, aurinkokin paistoi Ruotsin puolen tuntureihin enemmän kuin Suomen puolella.
Kivinen maasto aiheutti muutaman ikävän tapaturman. Onneksi ei kuitenkaan mennyt luita poikki keneltäkään. Kilpisjärvi sinällään on hiljainen kylä, joten viihdytimme itseämme keittelemällä iltaisin kahvia nuotiolla.
Meille järjestyi myös hieno tilaisuus tutustua taiteilija Rauni Partasen kotiin, joka oli kahdeksankulmainen laskemattomine ikkunoineen. Ikkunoista tulvi valoa läpi talon. Yöttömän yön aikaan talo on suorastaan läpivalaistu.
Kilpisjärvi on nyt muistoissamme.
Lopuksi Einen runomietteitä.
Lähellä taivas ja maa,
lähellä taivas ja tunturi,
mahtava Saana.
Kaukana siintävät tunturin huiput,
kirkkaana kiiltävät pohjoisen järvet.
Koskena kuohuvat tunturipurot.
On mukava matkaa taittaa,
taitavan oppaan ohjatessa polkua kaitaa.
- eine -
